Unelmat toteutuvat- asuntoa ostamassa

Unelma omasta asunnosta Kanarialla tuntui pitkään kaukaiselta ja täysin saavuttamattomalta, sellaiselta ettei siitä ainakaan kovin suureen ääneen rohjennut puhua, mitä nyt joskus perheen kesken. ”Ehkä sitten joskus eläkkeellä”, totesimme monesti. Lisäten vielä että ”mikäli bisnekset sujuisivat oikein hyvin”.

Aloin kuitenkin jo pari vuotta sitten aina välillä selailla Idealistan, Tu Casan ja muiden espanjalaisten asuntosivujen ilmoituksia. Ihan vain uteliaisuudesta. Vähitellen alkoi hahmottua mitä on tarjolla ja mihin hintaan. 

Meille Gran Kanaria oli aina ollut itsestäänselvä vaihtoehto Espanjan kohteiden joukossa. Aurinkorannikolle olisi toki nopeampaa ja edullisempaa kulkea mutta Kanarian luonto sekä aurinko ja lämpö talvellakin sopivat meille paremmin.

Tänä vuonna aloitin Air Bnb-majoittajana täällä Suomessa kun aloimme vuokraamaan mökkiämme.  Kokemukset olivat erittäin positiivisia ja vahvistivat ajatusta siitä että ehkä sitä mahdollista Kanarian asuntoakin voisi yrittää vuokrata ja saada vähän tuloja asunnosta aiheutuvia kuluja varten.

Toisin kuin monessa vuokraamassani asunnossa, omassa tulisi olemaan kunnolliset keittiöveitset, kiinteä sänky ja hyvät lakanat eikä yhtään ylimääräistä koriste-esinettä tai ”taidetta”.

Pitkään selailin vain vähintään kahden makuuhuoneen asuntoja mutta sitten laajensin  hakua myös pienempiin loma-asuntoihin. Parikymppinen jälkikasvu tuskin jaksaisi ikuisesti kulkea perässämme ainakaan yhteen ja samaan paikkaan. Voisihan heille tarvittaessa vuokrata oman huoneen vaikka läheisestä huoneistohotellista jos olisimme paikalla yhtä aikaa ja tila kävisi omasssa asunnossa ahtaaksi. 

Keväällä silmiini osui ilmoitus pienestä asunnosta Patalavacassa. Juuri siinä valkoisten talojen täyttämässä rinteestä jota olin ihaillut jo ensimmäisellä Kanarianmatkalla  joskus vuonna 2015. Asunnon pyyntihinta oli varsin kohtuullinen ja kunto vaikutti siedettävältä vaikka talo oli vanha. Kylpyhuone näytti siltä että sille ei olisi pakko tehdä mitään, aika iso plussa vai mitä? Mutta 35 m2 kuulosti kyllä tosi pieneltä. 

Niin vain alkoi tuo yksi ilmoitus pyöriä mielessäni yhä enemmän ja näytin sitä perheellekin.” Ihan kiva”,  totesivat kaikki. ”Minun asuntoni”,  ajattelin minä. ”Ehkä muutaman vuoden päästä. Jos saan sen uuden työpaikan” sanoi mieheni. 

Tästähän olisi mukava haaveilla, ajattelin ja valmistauduin pitkään odotukseen.

Kului muutama kuukausi ja mieheni sai sen ulkomaan työpaikkansa. Hienoa, mutta myös ikävää koska erossaoloajoista tulisi pitkiä. Yli 20 vuotta olemme olleet aviossa mutta nyt mieheni pääsi yllättämään minut täydellisesti; ” Voithan mennä katsomaan sitä asuntoa jos haluat.” hän sanoi. ”Jos se on hyvä niin ehkä voisimme ostaa sen”.

Otin yhteyttä asuntoa välittävään  Arguineguínin keskustassa sijaitsevaan Norsk Boligserviceen ja sovimme että menen käymäään elokuun lopulla kun omat työkiireet olisivat kesän osalta ohi. Tiesin kyllä että Kanarialta saa hyvää suomenkielistä palvelua asunnonostajille mutta ajattelin että katsotaan ensin miten pärjään englannilla ja espanjalla.

Asunto oli ollut tässä vaiheessa myynnissä jo puoli vuotta ja sen pyyntihinta oli pudonnut 139 000:sta 130 000:een euroon. Koronan takia hiljentynyt asuntokauppa oli alkanut piristyä vähitellen ja samalle  päivälle oli myöhemmin tulossa toinenkin katsoja.

Sovimme näytön myös toisesta asunnosta samassa taloyhtiössä. Tämä asunto oli vasta tulossa myyntiin ja pääsin katsomaan sitä ensin. Siitä ei ollut kilpailijaksi varsinaiselle kohteelleni; huonosti remontoitu keittonurkkaus suttuisine kaakelinsaumoineen, ruskeankirjava kylpyhuone ja sijainti uima-altaan yläpuolella eivät houkutelleet.

Kun sitten pääsin sitä oikeaa katsomaan, edes vuokralaisen tavaravuoret eivät säikäyttäneet. Ihanat näköalat, tilava parveke, kauniit ja siistit kivilaatat lattiassa. Ilmoituksen  valokuvat eivät olleet tehneet oikeutta maisemalle; merinäköalan lisäksi parvekkeelta näkee myös vuorille! Kaikki oli oikeastaan vähän  parempaa kuin olin uskaltanut kuvitella. Hyvällä suunnittelulla ja pienellä pintaremontilla tämän tilan saisi varmasti muokattua kauniiksi ja toimivaksi.

Huolimatta siitä että tiesin toisenkin katsojan olevan tulossa paikalle en kiirehtinyt tekemään tarjousta vaan päätimme ihan konkreettisesti nukkua yön yli. Palaveerasimme mieheni kanssa puhelimessa illan ja kävimme läpi mm.taloyhtiön viimeisimpiä kokouspöytäkirjoja. 

Aamulla  laitoin viestin välittäjälle ja teimme ensimmäisen tarjouksen.

Apartamentos Danubio on rakennettu vuonna 1971.

Odotellessani tietoa tarjouksen mahdollisesta hyväksymisestä lähdin lievittämään jännitystäni kiipeämällä läheiselle vuorelle. Tässä vaiheessa mietin että toivottavasti asia ratkeaisi tänään. 

Ensimmäistä tarjoustamme ei hyväksytty mutta päätimme tehdä uuden samantien. Jäin vuorelle hetkeksi katselemaan maisemia ja odottelemaan. Siellä korkealla, ristin juurella istuskellessa sain pian  tiedon hyväksytystä tarjouksesta. Oi onnea ja hämmennystä, kaikki tapahtui ihmeen nopeasti.

Seuraavana päivänä lähdimme avaamaan minulle tilin Grupo Cajamar-pankkiin sekä hankkimaan NIE-numeron joka on ulkomaalaisten henkilötunnus ja välttämätön monessa tilanteessa. Ennakkoon oli jo pyydetty joitakin dokumentteja kuten kopiot passista ja verotustodistuksesta. Juditin johdolla projekti eteni sujuvasti. Minun piti vain tehdä mitä pyydetään ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ennen kotiinlähtöä allekirjoitin  varaussopimuksen ja maksoin käsirahan eli 10% asunnon kokonaishinnasta. 

Koska minulla oli vain viikko aikaa sovimme varsinaisen kaupantekopäivän lokakuulle. 

Syyslomaviikolla tulin takaisin Kanarialle, tällä kertaa tyttärieni kanssa.

 Kuvassa ollaan hakemassa shekkejä pankista, vasemmalla kiinteistövälittäjäni Judit Bauman. Toisin kuin oletin, Judit ei ole norjalainen vaan unkarilainen. Hänen yrityksellään sen sijaan on pääasiassa norjalainen asiakaskunta.

Tässä vaiheessa piti maksaa myös ne ostosta tulevat sivukulut eli Kanarialla noin 10% ostohinnasta. Kiinteisövälittäjäni auttoi myöhemmin myös kotivakuutuksen, sähkösopimuksen ja netin hankinnassa.

Sitten olikin aika lähteä notaarille Playa del Inglesiin. Siellä ystävällinen nuori nainen Debora joka on notaarin virallinen kielenkääntäjä/ tulkki kävi kauppakirjat läpi kanssani ja varmisti että ymmärrän ne.

Vielä ennen kauppakirjan allekirjoittamista notaari itse varmisti että ymmärrän pääkohdat. Oikeassa reunassa myyjäpariskunta.

Seuraavina päivinä kävimme siivoamassa asuntoa, vastaanottamassa ennakkoon tilaamani Ikean huonekalutilauksen sekä muutimme tavaramme muutaman sadan metrin päässä olevalta hotellilta asunnolle.

Olin tilannut Ikealta myös kasauspalvelun koska ainakin vuodesohvan kokoaminen vaikutti aika hankalalta. Kuljetus tuli ajallaan mutta asentajat vasta neljä päivää myöhässä kun olimme jo palanneet Suomeen. Siitäkin selvisin välittäjäni avulla joka lupasi hoitaa työntekijät asuntoon ja katsoa että työ tulee tehtyä. Eilen sain kuvat valmiista huonekaluista, ihanaa!

Onneksi kuormassa oli myös patjoja joilla sitten nukuimme. Oli kiva huomata että iltaisin ja öisin oli todella hiljaista. Mutta aamulla klo 8, auringon noustessa heräävät myös viereisen ruokakaupan kauppiaan papukaijat viheltelemään ja huutelemaan.

Nyt odottelen joulukuun loppua, silloin pääsen jatkamaan  kesken jäänyttä sisustamista. Marraskuussa asunnossa käyvät maalarit maalamassa seinät. Tammikuun puolivälistä alkaen asunto pitäisi olla valmis vuokrattavaksi.