Kohti Artenaraa

 Gran Kanarian vanhin kylä, Artenara sijaitsee saaren länsiosan vuoristoisella alueella noin 1200 metrin korkeudessa. Cruz de Tejeda-nimisestä, näköalatasanteestaan tunnetusta risteyspaikasta lähtee Artenaraan upea vaelluspolku joka ylimmillään kulkee noin 1600 metrin korkeudessa. Cruz de Tejeda eli Tejedan risti saa nimensä vanhasta kivirististä joka sijaitsee aivan tien varressa. Tämä reitti oli ollut haaveenani jo kauan mutta jäänyt toteuttamatta mm.siksi että Artenaraan on pitkä ja hidas matka sieltä missä olen ollut majoittuneena. 

 Koska nyt olin 10 päivän reissussa ihan yksin liikeni tähän retkeen ongelmitta kokonainen päivä. Paikkaan on hankalaa ja hidasta päästä julkisilla kulkuneuvoilla joten päätin sijoittaa taksimatkaan joka sekin kesti 1,5 tuntia. Illalla palasin etelärannikolle bussilla ja silloin matka kesti lähes kolme tuntia mikä on aika paljon koska koko saaren läpimitta on vain noin 50 km! Tiet ovat todella kapeita,mutkaisia ja niitä ei oikein voi ajaa muuten kuin hitaasti.

 Tällä matkallani sää oli vaihteleva ja kokonaisuudessaan huonompi kuin yhdelläkään Kanarian lomallani aiemmin, muutaman aurinkoisen päivän lisäksi viikkoon mahtui kovia tuulia, pilvisyyttä, sateita ja calimaa eli Saharasta hiekkaa mukanaan tuova aavikkotuuli. Sen lisäksi että calima heikentää ilman laatua ja aiheuttaa ongelmia hengitystiesairaille se heikentää näkyvyyttä. Näissä kuvissa usvaisuus johtuu calimasta. 

 Videoissa ja kuvissa Artenaran seutu näyttäytyi maagisen kauniina ja kiehtovana. Kun suunnittelin retkeäni näin mielessäni vuorien ylärinteillä kasvavat kanarianmännyt, punaruskeat polut ja kirkkaansininen taivaan, kuvittelin ilman viileän raikkaaksi ja kirpeäksi. Vastassa olivat kuitenkin kauniin maiseman ohella jäätävä kylmyys ja puuskittainen, raivokas tuuli. Taivas sentään oli enimmäkseen sininen vaikkakin muuttui harmaammaksi päivän edetessä.

 Cruz de Tejeda- Artenara reitti luokitellaan helpoksi ja sillä on mittaa siis vain reilut 8 km. Polku osoittautui alkunousun jälkeen miellyttäväksi ja nopeaksi edetä. Harmillista kyllä jalkani kipeytyi heti alkumatkasta; vaivaisenluu tuotti tuskaa joka askeleella joka vähänkin suuntautui alaspäin. Voi kurjuus sitä kipua siinä vaiheessa kun laskeuduin Artenaraan. Tätä en ollut odottanut näin kevyellä reitillä. Tässä vaiheessa matkaa oli näköjään kiintiö täynnä ja muutaman päivän takainen Moganin vuorivaellus oli varmaan rasittanut jalkaani jo liikaa.

 Kivusta huolimatta nautin tästä ihanasta reitistä. Kaunista vuoristomaisemaa riitti ihan koko matkalle ja kuvaamiseen olisi voinut käyttää loputtomasti aikaa. Kylmyys piti kuitenkin reippaassa liikkeessä eteenpäin.

 Reitin alku on nousujohteinen noin kilometrin matkalta jonka jälkeen polku muuttuu vuoroon ylöspäin-alaspäin meneväksi ja kevyemmäksi kulkea. Koska lähtöpisteessä ollaan jo valmiiksi 1200 metrin korkeudessa ollaan heti mäntyvyöhykkeellä.

 Kanarianmänty on yksi suosikkipuistani. Se on Kanariansaarille kotoperäinen laji jonka ekologinen merkitys maaperän vesitaloudelle on suuri. Mäntyvyöhyke kiertää saarta noin 800-2000 metrin korkeudella jossa sumuisuus ja ilman kosteus tiivistyvät neulasten pinnoille pisaroiksi. Ne taas putoavat maahan jolloin kosteus pääsee maaperään. Tämä on maaperälle tärkeä tapa saada vettä koska silloin kun täällä sataa, sade on usein aika rankkaa ja vesi vain vierii alas jyrkkiä rinteitä eikä ehdi imeytyä maahan.

 Kanarianmännyn pitkät pehmeät, kauniin vihreät neulaset kirkkaansinistä taivasta vasten ja ihana havuntuoksu ilmassa lumoavat. Aina välillä on pysähdyttävä ihmettelemään ja silittelemään pehmeitä ja taipuisia neulasia. Maata peittää täällä paksu neulaspeite käpyineen. Kanarianmännyn kävyt ovat suuria, noin 10-20 cm pitkiä.

 Näitä mäntyjä kohtasi hirveä tragedia elokuussa vuonna 2019 kun Artenaran kylän läheltä alkunsa saanut metsäpalo riistäytyi käsistä ja tuhosi tuhansia hehtaareja tätä arvokasta ja ainutlaatuista puustoa. Kanarian saarilla esiintyy metsäpaloja säännöllisesti mutta tämä palo oli  poikkeuksellisen tuhoisa. Palo oli saanut alkunsa hitsauskipinästä. Pitkään jatkuneen kuivuuden, korkean lämpötilan ja kovan tuulen ansiosta palo levisi helposti ja nopeasti ja sen sammutustyöt kestivät peräti kaksi viikkoa. Tulipalosta muistuttavat edelleen hiiltyneet männynrungot, karrelle palaneet pensaan tyngät ja hilltyneet puunkappaleet.

 Kanarianmänty on kuitenkin erittäin kestävä laji joka kykenee uusiutumaan nopeasti. Sillä on paksu kaarna joka suojaa sitä palamiselta. Hiiltyneistä rungoista alkaa kasvaa uusia neulasia ja tupsumaisia hätäoksia jo muutamia viikkoja palamisen jälkeen.Toipuminen vie silti vuosia.

 Jossain vaiheessa mäntyjen reunustama polku muuttui kapeaksi metsätieksi. Reitillä tuli vastaan joitakin juoksijoita mutta muuten sain kyllä vaellella taas ihan omissa oloissani.

 Tuuli oli niin kova että oli pakko pitää huppu päässä melkein koko päivän.Evästauolla piti olla tarkkana ettei roskia tai muuta omaisuutta lähde tuulen mukana karkuun.Yllä olevan kuvan otin taukopaikaltani. Jos jotain olisin pudottanut niin eipä olisi kannattanut lähteä perään.

 Artenaraan saapuessani sain näin suloisen vastaanoton; yhden talon pihalla seisoskeli aaseja.Artenarasta kerron lisää myöhemmin.

Tiedot kanarianmännystä on tarkistettu seuraavasta lähteestä:

Kanariansaarten Luonto-opas (Leena Aarnio, Hannu Aarnio 2008)