Vuohipaimenten poluilla

 Los Silosin pienen, valkoisen kylän takaa avautuvat nämä valtaisat banaaniviljelmät. Rinne nousee loivasti ylöspäin ja viljelmien halki kulkee muutamia kapeita teitä. Yksi niistä on nimeltään Camino de la Cruzada jonka varrella sijaitsevalla maatilalla majoituimme. Siitä kerroinkin jo aiemmassa postauksessani.

Käveltäessä Camino de la Cruzadan loppuun ollaan yhtäkkiä Tenovuoriston juurella. Huiput piirtyvät taivasta vasten.

 Pari vuotta sitten tulin ostaneeksi nettikirppikseltä kirjan nimeltä Teneriffan patikointiopas . Siitä löytyi selostus muutamasta Los Silosista Monte Talaveralle lähtevästä reitistä. Kirja osoittautui erittäin hyödylliseksi; sanalliset reittikuvaukset ja ohjeet ovat minulle karttoja helpompi tapa hahmottaa reittejä.

 Lomamme alussa lokakuun puolivälissä oli kuuma. Kun helle hellitti viikon loppua kohden päätimme mieheni kanssa tarttua haasteeseen ja lähteä patikoimaan vaativaksi luokiteltua reittiä Los Silos- Pina Talavera- Los Silos jonka alkupiste oli siis aivan majapaikkamme läheisyydessä. Teneriffan Patikointioppaan kirjoittaja Pentti Korpela on ilmeisen kokenut vaeltaja ja tämän reitin alkuosaa hän kuvaa rasittavaksi. Olimme käyneet tutustumassa tähän reitin alkupätkään heti ensimmäisen lomapäivän aamuna joten tiesin mitä odottaa; todella rankkaa nousua heti alkuun.

Vaikka olenkin lämmön ja auringon ystävä niin valitettavasti kovissa suorituksissa kuumuus vie voimia ja keski-ikäisen keskivertokuntoilijan meno saattaa hyytyä helteessä.

 Kivinen polku lähtee nousemaan jyrkkänä heti alussa. Ensimmäinen maamerkki on tämä pieni kappeli. Varmasti pienin jonka olen nähnyt.
 

 

 Nousu jatkuu jyrkkänä ja raskaana mutta ikivanhat vuohipaimenten polut ovat ihmeen hyvässä kunnossa.

Odotin näkeväni vuohia koska oppaan mukaan niitä liikkuu täällä vielä nykyäänkin. Harmillista kyllä, emme nähneet yhtäkään. Olisihan tullut söpö kuva jos tuossa raunioiden vieressä sellainen olisi ollut. Nämä rauniot ovat vuohipaimenten kylän jäänteitä. Tässä kohtaa näkymät ovat jo tosi hienot. Polkuja reunustavat kanarian tyräkit, okaopuntiat ja mehikasvit.

 Vasta jälkeenpäin huomasin ylläolevasta kuvasta että Teiden huippu siintää taustalla. Ajoittain kaikki huomio meni polulla pysymiseen ja eikä puuskuttamiselta jaksanut enää muuta ajatella.

 Etenimme ylöspäin tasaista ja rauhallista tahtia, pidimme useita pieniä taukoja. Vuohikylän jälkeen yhtämittainen nousu oli vihdoin ohi ja vaellus muuttui nousujen ja laskujen vuorotteluksi. Tällä korkeudella on paljon havupuita, lähinnä Kanarianmäntyjä.

 Tämä kivinen harjanne Talaveralla oli reitin upein kohta. Joka suuntaan avatuivat mahtavat näköalat, El Palmarin kylä näkyy täältä hyvin. Harjanne on jossain kohtaa aika kapea ja sitä pitkin kävely saattaa olla vähän jännää jos ei ole tottunut korkeisiin paikkoihin. Täällä vietimme eväs -ja kuvaustauon. Nautimme ihmeellisestä rauhasta ja huikeista maisemista, tällaisessa paikassa tuntuu kuin koko maailma olisi muuttunut hyväksi ja kauniiksi.

 Koko 16 kilometrin aikana meitä vastaan tuli vain muutamia vaeltajia.

Maaperä muuttui punertavaksi ja alkoi laskeutuminen alaspäin.

 Noin puolivälissä reittiä kuljettiin viileässä ja hämärässä laakeripuumetsässä. Ehti tulla vähän kylmäkin koska oltiin vielä korkealla ja aurinko ei pääse paistamaan tiheän oksaston lävitse.

Monte del Aguan rinnettä pitkin kulki tasainen, kapea tie joka oli helppo ja mukava kävellä. Täällä kasvillisuus oli runsasta ja teimme kivan löydön; tien varrella kasvoi kanarianmansikkapuita. Arbutus Canariensis on kotoperäinen, suojeltu laji. Sen hedelmät ovat syötäviä ja ihan hyvän makuisia. Mansikalta ne eivät kyllä maistu.

 Tieosuus oli yllättävän pitkä ja ehdin jo pelätä että olemme menneet väärään suuntaan. Huoli osoittautui turhaksi vaikka jonkunlainen ylimääräinen kierros meille ilmeisesti tuli kilometreistä päätellen.

 Loppumatkasta polku kulkee Barranco de los Cochinosin rotkon reunalla ja muuttuu Los Silosia lähestyttäessä kiviseksi ja jyrkemmäksi ja samalla jokainen askel kivuliaammaksi.Varpaille tämä alas laskeutuminen oli yhtä tuskaa vaikka muuten voimat riittivät ihan hyvin.

Ihana päivä, upea reitti ja onnistumisen kokemus.