”Vanhempiemme muistolle, sekä kaikille niille, jotka elivät onnellisina tässä talossa”. Näihin sanoihin päättyy Dorta Antequeran suvulle yli sata vuotta kuuluneen Hacienda del Camino de la Cruzadan historiikki.
Tämä yli 100 vuotta vanha, perinteinen kanarialainen maalaistalo on äskettäin restauroitu kolmen saarella asuvan sisaruksen toimesta ja se sijaitsee Teneriffan pohjoisrannikolla Los Silosissa Teno-vuoriston juurella. Valkoisia rakennuksia ympäröivät aurinkoiset rinteet valtavine banaanipeltoineen, taustalla kohoavat vihreärinteiset vuoret. Meri siintää kaukana horisontissa.
Valitsimme Camino de La Cruzadan ( suomeksi Ristintie ) tilan majapaikaksemme mm. siksi että aivan talon läheisyydestä lähtee useita eri vaelluspolkuja vuorille ja meidän matkaohjelmamme oli määrä koostua ennen kaikkea luonnossa liikkumisesta. Paikka sopii loistavasti patikointia harrastaville. Maatalon pari vuotta kestänyt remontti oli saatu päätökseen alkusyksyllä, juuri sopivasti matkailun alkaessa pikkuhiljaa elpyä ja meillä oli kunnia olla ensimmäisten vieraiden joukossa lokakuussa.
Saapuessamme Los Silosiin oli kuuma, lämmintä oli lähes 30 astetta ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Sisällä kivitalossa oli silti yllättävän viileää, perinteiseen tyyliin rakennettu talo näyttää pitävän kuumuuden hyvin poissa. Ilmastoinnille ei ole tarvetta. Talo on rakennettu vanhan tavan mukaan ilmansuunnat huomioiden, patio on sijoitettu aurinkoiselle puolelle ja L-muoto suojaa talven kovilta koillistuulilta.
Hacienda del Camino de la Cruzada on jaettu kolmeen eri asuntoon, me asuimme Casa Pilarissa jossa on kaksi makuuhuonetta ja noin 100 neliömetriä. Viereinen asunto, Casa Vicente on vähän pienempi. Casa Pedro on erillinen rakennus joka ei ole vielä majoituskäytössä. Pilar ja Vicente ovat omistajien vanhempien nimet, Pedro on isoisän nimi.
Banaanipellon reunalla voi kuulla liskojen rapistelevan maata peittävän kuivan kasviaineksen seassa. Erikokoisia liskoja on täällä todella paljon, ne ovat vikkeliä ja arkoja ja livahtavat piiloon heti kun kuulevat ihmisääniä.Teneriffan liskoista suurin osa on pieniä, noin 10-20 cm mittaisia.
Camino de la Cruzadan tila on ollut Dorta Antequeran suvun hallussa koko yli satavuotisen olemassaolonsa ajan. Rakennusvuodeksi arvellaan vuotta 1897. Taloa asuttiin ensin kokonaisen sukupolven verran, seuraava polvi asui siellä osan elämästään kunnes muutti saaren pääkaupunkiin, Santa Cruziin ja maatila jäi kesäpaikaksi. Viimeiset 40 vuotta talo oli ollut ilman vakituisia asukkaita ja päässyt vähitellen rapistumaan. Nykyisissä omistajissa, jotka polveutuvat Dorta Antequeran suvun toisesta haarasta, heräsi ajatus talon restauroinnista maatilamatkailukäyttöön. Voi vain kuvitella miten paljon aikaa ja resursseja tämä vuosien projekti on vaatinut. He ovat omistaneet koko tämän työn jo edesmenneiden läheistensä muistolle ja haluavat täten vaalia perinteitä ja auttaa säilyttämään alkuperäistä teneriffalaista maaseutukulttuuria.
Talon sisäpihaa ennen ja jälkeen. Lopputulos on puhdaslinjainen ja karun kaunis, alkuperäisyyden säilyttämisessä on onnistuttu ilmeisen hyvin. Vanhat pääovet on entisöity kauniisti. Pyöreän betonirakennelman keskellä on pieni suihkulähde.
Takapiha ennen ja jälkeen. Palmu auttaa tunnistamaan paikan samaksi! Modernin ja tunnelmallisen valaistuksen ansiosta terassilla on ihana istua iltaa.
Tämän pikkuliskon onnistuin kuvaamaan kun odottelimme sisäänkirjautumisaikaa kylän ruokakaupan edessä.
Casa Pilarin sisustus on täydellisen tasapainoinen sekoitus vanhaa ja uutta, perinteistä ja modernia. Eteisen vanhat lattialaatat ovat todella kauniit.
Tämä makuuhuone on yksi parhaita joissa olen matkoillani yöpynyt. Perinteiseen tapaan rakennetut kiviseinät, puiset kattorakenteet, harkitut yksityiskohdat, niin kaunista ja harmonista. Sänky on valtavan kokoinen ja mukava nukkua. Makuuhuoneen yhteydessä on kylpyhuone sekä oma ovi takapihan terassille. Täällä voi nauttia aitojen ja perinteisten elementtien esteettisyydestä ja moderneista mukavuuksista samaan aikaan. Seinällä on valokuvataulu yhdestä talon alkuperäisistä ikkunoista.
Näiden upeiden vanhojen ovien takana on toinen makuuhuone jossa on kaksi erillistä sänkyä ja vaikka etätyöpisteeksi sopiva vanha kirjoituslipasto.
Molemmat kylpyhuoneet ovat paitsi kauniita, myös toimivia. Vaikka nämä laatat ovat uusia, sopivat ne hienosti kokonaisuuteen.
Keittiö on hieno ja moderni kodinkoneineen ja siitä on helppo siirtyä ulos terassin pöydän ääreen syömään.
Paikallisten tuottajien tuoreet hedelmät ostimme Los Silosin pieneltä torilta heti tulopäivänä. Lisäksi ostimme naapurikylässä Buenavistassa tehtyjä hilloja. Muista maistaa Hermanas Contrerasin hilloja jos käyt Los Silosin torilla, Maria Luisa Contreras Garcia valmistaa ne oman puutarhansa tuotteista. Purkki mango tai papaijahilloa on herkullinen tuliainen ja nämä olivat puolta halvempia kuin lentokentän vastaavat tuotteet.
Hedelmiä ja hilloja lukuunottamatta matkan kulinaarinen anti ei ollut mitenkään erityinen, kylän ravintolatarjonta on vaatimaton, ainakin osittain koronakriisistä johtuen ja ruokakaupan valikoima pieni. Noin 5 minuutin kävelymatkan päässä tilalta sijaitsee Pizzeria La Escuela jossa saa hyvän pizzan lisäksi muutamia muita italialaisia ruokia.Valitettavasti paikka oli meidän lomamme aikana avoinna vain viikonloppuisin ja pääsimme ruokailemaan siellä vain muutaman kerran.
Teneriffalla kasvatetaan paljon erilaisia hedelmiä, platanon eli kanarianbanaanin lisäksi ainakin avocadoja, mangoja, papaijaa, viikunaa, sitruunoita ja rypäleitä.
Platano on tavallista banaania pienempi ja maukkaampi. Sitä viljellään Teneriffan lisäksi La Palmalla ja Gran Kanarialla ja suurin osa sadosta myydään Manner-Espanjaan.
Camino de la Cruzadan tilan yhteydessä on kasvimaa jota viljelee vanha herra Francisco. Hän asuu muualla mutta viihtyy päivisin tilan etupihalla istuskelemassa sekä kasvimaataan hoitamassa. Francisco toimii myös jonkunlaisena yleismiehenä ja tarvittaessa auttaa vieraita mielellään. Minut hän pelasti pulasta pikkulinnun lennettyä sisälle taloon juuri kun mies oli lähtenyt rantaretkelleen. En tiedä miten yhdellä kepin liikkeellä saadaan pikkulintu lentämään pienestä ikkunanraosta ulos mutta Francisco näyttää tietävän..
Yhteydenpitoa, sisäänkirjautumista ja montaa muuta asiaa oli omistajien puolesta hoitamassa Emilio jolle annamme täydet pisteet avuliaisuudesta ja hyvistä vinkeistä.
Franciscon kasvimaalla kasvaa tietysti myös banaanipuita ja mekin pääsimme nauttimaan niiden hedelmistä.
Camino de la Cruzadan uniikki uima-allas on tehty vanhaan kastelualtaaseen. Teneriffalla vesi johdetaan vuorten uumenista putkia pitkin alas rinteisiin ja kyliin. Tällä altaalla on ollut jokin tehtävä tilan kastelujärjestelmässä.
Oli hienoa vilvoitella altaassa rankan vaelluksen jälkeen ja ihailla vuoristomaisemaa. Meillä oli onnea naapureiden suhteen koska he olivat hiljaisia ja mukavia ja saimme nauttia altaastakin ihan omassa rauhassa vaikka sen onkin asuntojen yhteinen.
Ilman kissoja ei tarvinut viettää tätäkään lomaa =)
Tilan pihapiirissä kasvaa monenlaisia puita joista osa on valtavan kokoisia ja jotka näyttävät satoja vuosia vanhoilta. Kaikkein korkein niistä on nimeltään Chilenaraukaria, tuon yhden yksilön pystyy erottamaan jopa korkealta lähivuoristosta käsin. Pienempi araukaria näkyy ylläolevassa kuvassa taustalla. Lisäksi pihalla kasvaa laakeripuita, traakkipuita, mäntyjä ja palmuja.
Kaikki muut tilat sijaitsevat alakerrassa mutta pieni yläkerta toimii olohuoneena.
Ruokailuhuoneen valaisin on tehty vanhasta metalliesineestä.
Hacienda del Camino de la Cruzadan talo jäi odottamaan uusia vieraita.Toivotamme sille menestystä ja paljon kävijöitä jotka osaavat arvostaa sen rauhaa ja ainutlaatuista kauneutta.
Kommentit
Lähetä kommentti