Aamun valoa

Tässä pienessä postauksessani haluan välittää yhden ihanan aamun tunnelman aivan erityiseltä matkalta. En voi sanoa kuuluvani koronavoittajiin,vuosi oli koetellut ja voimat tuntuivat olevan vähissä.Työtilannekin oli huono.

 Kaiken päälle Kanarian ikävä kalvoi yhä pahemmin. Lopulta päädyin lähtemään ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen matkalle yksin, seuranani maskit, ohjelmassa testit ja karanteeni.

Nämä kuvat olen ottanut ensimmäisenä aamuna Arguineguinissa tammikuussa -21.Heräsin jo kuuden paikkeilla ja lähdin samantien ulos pimeään.

Ei yhtään ihmisiä missään.

Kävelin Patalavacan rantatietä useamman kerran edestakaisin kunnes aamu alkoi valjeta. Satunnaisia mustarastaan viserryksiä lukuunottamatta oli uskomattoman hiljaista, muutamia kissoja tassutteli pitkin tietä reunustavaa muuria. Mikä epätodellinen ja onnentäyttämä hetki se olikaan kaiken Espanjan ikävän jälkeen, vain aaltoja, palmuja ja nouseva aurinko. Maisema muuttui hetki hetkeltä eri sävyiseksi valon lisääntyessä.Ilma alkoi tuntua lämpimämmältä heti ensimmäisten auringonsäteiden myötä.

On helppo ymmärtää miksi näillä seuduilla asuvat ja lomailevat niin usein aloittavat aamunsa liikkumalla; kävelemällä, juoksemalla tai rannalla jumppaamalla. Näissä maisemissa laji kuin laji on juhlaa ja sielukin tulee hoidetuksi siinä sivussa.